Vielä vuoden 1958 vaaleissa eduskunnan suurimmaksi puolueeksi 50 edustajapaikallaan noussut vasemmistolainen Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) joutui seuraavalla vuosikymmenellä toteamaan kannatuksensa laskevan ja sosiaalidemokraattien voimistuvan.
SKDL:n ytimenä toiminut Suomen kommunistinen puolue (SKP) vaihtoi vuonna 1966 jyrkkää linjaa edustaneen johtajistonsa maltillisempiin ja muiden puolueiden kanssa yhteistyöhön halukkaisiin henkilöihin.
SKP:ssa vähemmistöön jäänyt osapuoli ei kuitenkaan hyväksynyt tappiotaan vaan pyrki lähivuosina palaamaan valtaan. Puolueessa alkoi pitkä ja repivä sisäinen valtataistelu.
Toisaalta SKP:n ote äärivasemmiston yhteistyöjärjestöstä SKDL:stä heikkeni, kun liiton johtoon nousi ei-kommunistiseksi sosialistiksi tunnustautunut Ele Alenius.