Suurvaltojen väliset neuvottelusuhteet olivat jäissä “uuden kylmän sodan” vuosina 1980-luvun alussa. Propagandataistelu kävi kiivaana, kilpavarustelu jatkui, ja tilanteen kiristyminen oli muutenkin havaittavissa eri puolilla maailmaa blokkien välisenä kamppailuna.

Eurooppa oli jälleen noussut keskeiseen asemaan erityisesti keskikantaman ”euro-ohjuksista” käydyn kiistan vuoksi, mutta myös tavanomaisen aseistuksen alalla varustelukilpa jatkui Euroopassa.

Edellisellä vuosikymmenellä vallinneen ”liennytyksen” kauden jälkeen eurooppalaisille oli ikävä kokemus havaita blokkijaon jälleen jyrkentyneen. Siksi myös reaktiot tätä kehitystä vastaan olivat voimakkaita. Laajatkaan mielenosoitukset eivät saaneet poliittisia johtajia perääntymään heti päätöksistään, mutta ne muokkasivat mielialoja vaatimaan kylmän sodan lopettamista.