J.K. Paasikiven kauden lähestyessä loppuaan kiihtyi valtataistelu seuraajaehdokkaiden välillä. Heistä merkittävimmät olivat maalaisliiton Urho Kekkonen ja sosiaalidemokraattien K.-A. Fagerholm. Kekkosta pidettiin Paasikiven suosikkina ja ulkopoliittisen linjan takuumiehenä, mutta myös Fagerholm lupasi jatkaa ulkopolitiikkaa entiseen tapaan.
Presidentin valitsijamiesten vaaleja tammikuussa 1956 edeltänyt kamppailu oli repivää. Kekkonen sai 300 valitsijamiespaikasta 88 ja Fagerholm 72. SKDL:n ja kokoomuksen kannatus oli lähes tasoissa, ja kansanpuolueet saavuttivat vaa’ankieliaseman.
Valitsijamiesten kokoontuessa vaalitoimitukseen 15.2. oli yhä epäselvää, kuka lopulta voittaisi. Monivaiheisten neuvottelujen ja kahden ratkaisemattoman äänestyksen jälkeen Urho Kekkonen valittiin kolmannella äänestyskierroksella presidentiksi vain yhden äänen enemmistöllä. Täpärä vaalitulos ja sitä ennen käyty kova kamppailu jättivät jälkensä sisäiseen tilanteeseen ja luonnollisesti heikensivät Kekkosen asemaa lähivuosiksi.