Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina suomalaisten tuotteiden kysyntä ulkomailla oli vilkasta ja hintasuhde tuontitavaroihin verrattuna edullinen. Viennistä vuosina 1945 – 1952 lähes 90 prosenttia oli metsäteollisuuden tuotteita.

Tuonnista oli raaka-aineiden osuus 60 – 70 prosenttia ja kulutustavaroiden vain 10 – 15 prosenttia. Tuollaisen suhteen ylläpitämiseen vaadittiin ankaraa säännöstelyä.

Neuvostoliiton osuus ulkomaankaupassa kasvoi 1950-luvun alussa noin viidennekseen koko viennistä, mutta sen jälkeen Neuvostoliiton osuus hieman laski ja pienten itäblokin maiden osuus suureni. Saksan liittotasavallan merkitys Suomelle tärkeänä tuontimaana kohosi ja Englannin osuus vähitellen laski. Ruotsin osuus Suomen ulkomaankaupassa pysyi 1950-luvulla pienenä, noin 5 – 7 prosentin luokassa.