Suomen turvallisuuspoliittista asemaa arvioitiin lännessä uudelta pohjalta syksystä 1968 alkaen. Naton tekemissä uhka-analyyseissa todettiin Varsovan liiton suhteellinen voiman kasvu ja samalla vaara, että Neuvostoliitto käyttäisi asevoimia entistä herkemmin sotilasliittojen välialueilla eli “harmaalla vyöhykkeellä”. Uhkan arveltiin kohdistuvan lähinnä Keski- ja Etelä-Eurooppaan, joten Suomi ei antanut aihetta uusiin toimiin myöskään Naton puolelta.
Neuvostoliitossa sen sijaan pantiin merkille lännen taloudellisen vetovoiman kasvu, jolloin hälyttävää Moskovan silmissä oli erityisesti Suomen osallistuminen Nordek-hankkeeseen. Moskovassa tehostettiinkin toimia Suomen poliittisen itäsidonnaisuuden vahvistamiseksi.