Kun kommunistit hävisivät kesällä 1948 eduskuntavaalit ja joutuivat syrjään hallituksesta, he ryhtyivät organisoimaan lakkoliikkeitä, joiden koettiin tähtäävän K.A. Fagerholmin johtaman sosiaalidemokraattisen hallituksen toiminnan vaikeuttamiseen. Syksyllä 1948 Arabian tehtaan lakko Helsingissä aiheutti kiistaa vasemmiston sisällä ja kahnauksia myös poliisin kanssa. Lopulta SAK kykeni hillitsemään tilannetta, ja lakon lopettamisesta saatiin aikaan sopimus.
Alun perin paikallisista palkkaerimielisyyksistä alkanut Kemin lakkoliike kesällä 1949 sen sijaan pääsi kärjistymään vakavaksi yhteenotoksi kommunistijohtoisen työväestön ja virkavallan välillä. Kemijoen uitolla syntyneessä kahakassa kuoli kaksi lakkolaista epäselvissä olosuhteissa, ja kommunistit syyttivät siitä poliiseja. Myös puolustusvoimien yksikkö hälytettiin paikalle, mutta se ei osallistunut kahakointiin.
Kemin “kapinaksi” nimitetyt tapahtumat synnyttivät paljon huhuja ja myrkyttivät ilmapiiriä pitkän ajan. Sisäasiainministerinä toiminut sosiaalidemokraatti Aarre Simonen sai Arabian tehtaiden ja Kemin lakoissa osoittamansa tiukan linjan johdosta nimen ”Sapeli- Simonen”.