Liittoutuneiden keskinäisen sopimuksen mukaisesti Moskovassa 19. syyskuuta 1944 allekirjoitettiin vain väliaikainen rauhansopimus, joka saatettiin voimaan viipymättä. Varsinaisen rauhansopimuksen oli määrä valmistua vasta suuressa rauhankonferenssissa maailmansodan päätyttyä.
Välirauhansopimus sisälsi kuitenkin myös pysyväksi tarkoitettuja kohtia, ennen kaikkea aluejärjestelyt Moskovan rauhan 1940 mukaisesti lisättynä Petsamon luovutuksella ja Porkkalan vuokraamisella. Toisaalta siihen sisältyi vaatimuksia toimenpiteiksi, joihin Suomen oli ryhdyttävä sodan jälkitilanteen hoitamiseksi ja rauhantilan vakiinnuttamiseksi.
Välirauhansopimus tuntui useimmista suomalaisista raskaalta, ja tilanne kaikkiaan oli uhkaavan epävarma. Suomen hallituksella ja eduskunnalla ei kuitenkaan ollut tarjolla sopimukselle vaihtoehtoa, joten se oli pakko hyväksyä. Suomessa ei tiedetty, mitkä olivat Neuvostoliiton päämäärät ja liittoutuneiden keskinäiset sopimukset Suomen suhteen. Erityisesti määräys Porkkalan alueen luovuttamisesta Neuvostoliitolle laivasto- tukikohdaksi herätti epäilyksiä, sillä se sijaitsi aivan Helsingin tuntumassa. Monet välirauhansopimuksen artiklat olivat myös tulkinnanvaraisia, ja oikeus tulkintoihin annettiin Helsinkiin saapuvalle Liittoutuneiden valvontakomissiolle.