Eduskuntavaalien tulosta voi siis luonnehtia poliittisen vakauden ylläpidon kannalta optimaaliseksi. Se tyydytti vaatimukset uudistumisesta mutta ei johtanut yhteiskuntaa ravisteleviin voimasuhdemuutoksiin.
Kolme suurinta puoluetta antoivat vaalien jälkeen yhteistyöjulistuksen ja muodostivat keskenään hallituksen. Paasikivi jatkoi siinä pääministerinä, ja äärivasemmisto sai vaalimenestyksensä mukaisesti lisää ministerinpaikkoja. Tärkeän sisäasiainministerin salkun sai Yrjö Leino. Urho Kekkonen jatkoi oikeusministerinä.
Kirjallisuutta
- Kansakunta sodassa 3. osa: Kuilun yli (1992), s. 270 – 276
- Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 4 (1999), s. 62 – 116
- Juhani Suomi, Vonkamies. Urho Kekkonen 1944 – 1950 (1988), s. 50 – 106
- Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (2015), s. 137-140.