Suomen valtiojohdossa kypsyi päätös hakea EY:n jäsenyyttä, kun kaappausyritys Moskovassa elokuussa 1991 todettiin epäonnistuneeksi ja Neuvostoliiton hajoaminen kiihtyi. Silloin katsottiin edulliseksi hakeutua lähelle juuri yhdistynyttä Saksaa, koska se edusti maltillisen vakaata linjaa idänpolitiikassa.

Hallitus teetti syksyllä selvityksen EY-jäsenyyteen liittyvistä näkökohdista ja päätyi vuoden 1992 alussa suosittamaan jäsenhakemuksen jättämistä. Tällöin oli jo selvillä, että Euroopan yhteisö muuttuisi entistä kiinteämmäksi unioniksi, johon sisältyi vakiintuneen talousyhteisön lisäksi poliittinen unioni eli yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteisvaluuttaan johtava talous- ja rahaliitto.