Länsivallat painostivat Neuvostoliittoa hyväksymään rauhansopimuksiin tiukat rajoitukset asevoimien vahvuudelle ja aseistukselle vaikutuspiiriinsä kuuluvissa maissa. Neuvostoliitto myöntyi siihen vasta, kun länsivallat puolestaan tunnustivat Itä-Euroopan hallitukset, jotka olivat joutuneet vahvasti kommunistien vaikutusvallan alaisiksi.
Suomen hallituksen tunnustamisesta ei syntynyt kiistaa, mutta Suomi luettiin sotilaallisesti kuuluvaksi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Siitä edelleen seurasi erityisesti Englannin esittämä vaatimus Suomen puolustusvoimien vahvuuden ja aseistuksen rajoittamiseksi. Näistä asioista kiisteltiin pitkään ulkoministerien valmistellessa rauhansopimuksia entisille vihollismaille, joita oli pidetty Saksan satelliitteina. Tähän ryhmään luettiin Suomi, Unkari, Romania ja Bulgaria. Myös Saksan liittolaismaana olleen Italian asevoimille ulkoministerit päättivät määrätä rajoituksia.