Kulutustavaroiden säännöstely oli perustunut ostokortteihin, joita vielä vuonna 1946 tarvittiin moniin tarkoituksiin. Elintarvikkeista puolet vapautui vuoden 1948 tienoilla. Myös energian säännöstely käytännössä päättyi 1950-luvun alkaessa.
Vuoden 1952 kuluessa lähes kaikki kulutustavarat vapautuivat säännöstelystä, joskin suomalaisille tärkeän kahvin osittainen säännöstely jatkui vielä vuoden verran.
Hintojen ja palkkojen säännöstelyä korvattiin vähitellen sopimusjärjestelyillä, mutta ulkomaankauppa jäi edelleen valuuttapulan vuoksi tiukan säännöstelyn alaiseksi.
Kirjallisuutta
- Seppo Hentilä, “Olympiamaa Suomi”, teoksessa Suomalaisten tarina 3 (1993), s. 188-193
- Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 306-312
- Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 5, 1948 – 1956 (2003), s. 105-107
- 144-148; Suomen historia 8 (1988), s. 103-109
- Suomen taloushistoria 2 (1982)
- Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 3 (1991), s. 199-201 ja 245-249