Presidentti Nixon matkusti toukokuussa 1972 Moskovaan allekirjoittamaan SALT-sopimuksen. Sopimuksella asetettiin rajoja ydinaseiden laadulle ja lukumäärille, jolloin tarkoituksena oli sekä säästää varoja että vähentää ydinasesodan alkamisen vaaraa. Erityisesti haluttiin estää kumpaakaan osapuolta yrittämästä yllättävää ydinaseiskua vastapuolen ydinaseiden eliminoimiseksi.
Tunnustettiin, että suurvalloilla oli oikeus ylläpitää ydinaseistusta ”pelotteena”, siis estämään vastapuolta aloittamasta ydinasesotaa. Tähän liittyi kielto rakentaa tehokkaita ohjustentorjuntajärjestelmiä, koska niiden katsottiin ruokkivan kilpavarustelua ja synnyttävän uhkaa ”tuhoavasta ensi-iskusta” vastapuolen ydinaseiden lamauttamiseksi. Tästä asetelmasta käytettiin myös kansanomaista nimitystä ”kauhun tasapaino”, koska molemmilla osapuolilla oli kyky tuhota toisensa ja aiheuttaa samalla koko maapallolle sietämättömiä tuhoja.
Presidentti Nixonin Moskovan-vierailulla sovittiin myös verraten laajasta taloudellisesta ja poliittisesta kanssakäymisestä. Kylmä sota ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan Yhdysvaltojen johdolla Neuvostoliittoa pidettiin edelleen taloudellisessa ja teknologisessa saarrossa, joka koski erityisesti korkean teknologian vientiä itäblokkiin. Toisaalta Neuvostoliitto jatkoi siirtomaissa kansallisten vapautussotien tukemista.
Voidaan kuitenkin sanoa, että uusilla sopimuksilla 1970-luvun alussa saatiin kylmän sodan asetelmat entistä paremmin hallintaan ja mahdollistettiin poliittisen liennytyksen jatkuminen.