Kun historiantutkimusta ja kehityksen arviointia yleensäkin tehdään nykyhetkestä käsin, on tuoreiden poliittisten tapahtumien kuvaaminen ja selittäminen aivan erityisen altista ajankohtaisen tilanteen ja siihen liittyvien kiistakysymysten vaikutuksille. Suomen osalta kylmän sodan päättymisvaihe liittyi keskusteluun mahdollisesta jäsenyydestä Euroopan unionissa.
Monilla oli tarvetta korostaa kylmän sodan aikaisen politiikan ongelmia perusteluna läntiseen integraatioon liittymiselle, ja toisaalta kylmän sodan aikaisilla kokemuksilla perusteltiin tarvetta säilyttää mahdollisimman suuri poliittinen ja taloudellinen toimintavapaus.
Tuoreiden tapahtumien käsittelyyn liittyi lähdeongelma, joka on ollut merkittävä este tieteelliselle tutkimukselle lähes koko kylmän sodan osalta. Kylmän sodan päättyessä Suomessakin vielä vallitsi tiukka salaamiskäytäntö. Verraten nopeasti 1990-luvulla kuitenkin helpotettiin salaisten asiakirjojen saamista tutkimuskäyttöön.
Monet Suomessa kokivat maan geopoliittisen aseman edelleen niin araksi, ettei katsottu sopivaksi ryhtyä nopeasti avaamaan kaikkia arkistoja ja yksityisten ihmisten päiväkirjoja. Jo Paasikiven arkiston avaaminen ja päiväkirjojen julkaiseminen 1980-luvun puolivälissä paljasti, millaisia yllätyksiä saattoi löytyä. Seuraavalla vuosikymmenellä kysymys kiteytyi lähinnä Urho Kekkosen arkistojen avaamistarpeeseen.