Yhteiskunnallinen ja taloudellinen rakennemuutos, joka kiihtyi 1960-luvun lopulla, kohdistui ankarana laajoille alueille maaseutua, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Huolimatta onnistuneesta vakauttamispolitiikasta hallitus joutui kasvavan syrjäytyneiden joukon epäsuosioon.

Eduskuntavaalit maaliskuussa 1970 olivat “kansanrintamahallituksen” puolueille katastrofaaliset, sillä ne menettivät yhteensä 29 edustajapaikkaa. Suurin ja yllättävin voittaja oli Veikko Vennamon johtama SMP, joka sai kaikkiaan 18 edustajaa. Johtava oppositiopuolue kokoomus voitti 11 lisäpaikkaa.

Vaalitulosta voitiin pitää ennen kaikkea maaseutuväestön ja konservatiivisten kaupunkilaisten protestina vasemmistopuolueiden hallitsemaa politiikkaa ja kulttuurivaikutusta kohtaan, mutta samalla protestointi kohdistui keskustapuolueeseen, jota syytettiin maaseudun köyhien unohtamisesta.