Saksan kohteluun merkittävästi vaikuttaneena tekijänä oli myös perinteinen tasapainopolitiikan oppi (balance of power). Sen mukaan voittajien piti varmistaa, ettei Saksa enää koskaan pystyisi horjuttamaan Euroopan voimasuhteita, vaikka Yhdysvaltojen miehitysjoukot poistuisivat verraten pian. Toisaalta Iso-Britannia ryhtyi jo toimiin Neuvostoliiton ylivoiman tasoittamiseksi.

Yhdysvalloissa oli vallalla ensi sijassa ajatus Saksan rankaisemisesta ja sen voiman pysyvästä heikentämisestä, mutta aivan sodan loppuvaiheissa myös amerikkalaiset ryhtyivät jo patoamaan Neuvostoliiton voimistumista ja laajentumista. Tämä politiikka alkoi vaikuttaa varsinaisesti vasta Saksan antautumisen jälkeen.