Kansallisuusongelmat alkoivat jäytää Neuvostoliiton eheyttä 1980-luvun lopulla yhä pahemmin ja olivat vaikeasti hallittavissa.
Aluksi liikehdintä oli voimakkainta Kaukasiassa, missä sattui useita väkivaltaisia yhteenottoja. Niistä pahimpia oli Armenian ja Azerbaidzhanin neuvostotasavaltojen ajautuminen keskinäisiin taisteluihin, joita Neuvostoliiton hallitus ei pystynyt hillitsemään.
Baltian maissa voimistuivat vaatimukset autonomian lisäämiseksi ja lopulta Neuvostoliitosta eroamiseksi, mutta tilanne ei siellä kärjistynyt aseiden käytön asteelle. Baltian maiden itsenäistymisliikkeet toimivat varovaisemmin mutta silti määrätietoisesti. Baltian maissa oli myös tuoreemmassa muistissa itsenäisyys 1920- ja 1930-luvuilla, joten siitä kokemuksesta oli alueen itsenäistymisliikkeille suurta hyötyä. Ne saattoivat nojautua myös maidensa vahvaan kulttuuriperintöön.