Länsi-Euroopassa arvioitiin yleisesti Brysselin sopimus maaliskuulta 1948 sotilaallisesti liian heikoksi torjumaan mahdollista Neuvostoliiton hyökkäystä. Lähikuukausina Brysselin sopimusmaat ja eräät muut maat aloittivat neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa Pohjois-Atlantin liiton muodostamisesta.
Yhdysvallat asetti ehdoksi, että Pohjois-Atlantin sulkemiseen ja kuljetusväylien suojaamiseen osallistuisivat Ison-Britannian lisäksi Islanti, Norja ja Tanska. Lisäksi Yhdysvallat halusi varmistaa, ettei se automaattisesti joutuisi mukaan Euroopassa alkaviin tai siirtomaavaltojen sotiin vaan saisi mahdollisuuden omaan harkintaan.
Hanke johti tulokseen seuraavana keväänä, kun Washingtonissa allekirjoitettiin 4.4.1949 Pohjois-Atlantin (Naton) sopimus. Siihen liittyi 12 valtiota: Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Portugali, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Tanska, Norja ja Islanti.