Kolmannen puolustuskomitean toiminnassa ilmenneissä erimielisyyksissä oli nimenomaan kysymys jo aiemminkin havaituista, yya-sopimukseen liittyneistä tulkintaeroista. Kysyttiin, tulisiko pitäytyä tiukassa tulkinnassa, että yya-sopimuksen velvoitteet oli tarkoitettu vain sodan aikaa koskevaksi ja että Suomen pitäisi tulla toimeen ensi sijassa omin voimin.
Erityisesti vasemmiston piirissä kannatettiin kuitenkin läheisempää yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa ja myös valmiutta yya-sopimuksen toimeenpanoon jo aikaisessa vaiheessa. Keskustassa ja oikealla haluttiin enemmän korostaa puolueettomuutta ja itsenäistä puolustuskykyä, jolloin mahdollinen yya-sopimuksen toimeenpano tulisi kysymykseen vasta myöhemmässä vaiheessa.