Ruotsin päätökseen pysyä liittoutumattomana (päämääränä puolueettomuus sodassa) vaikuttivat sekä historialliset perinteet että Suomen aseman huomioonottaminen. Ruotsin kannalta arvioitiin vaaralliseksi tilanne, jossa Naton työntyminen Tornionjoelle ja Itämerelle koko sen pituudelta olisi provosoinut vastatoimena Neuvostoliiton miehittämään Suomen tai vaatimaan sieltä uusia tukikohtia.
Ilmeisesti eniten kuitenkin painoi järkeily, jonka mukaan Ruotsin oli yksinkertaisesti oman etunsa vuoksi parempi pysyä läntisen liittoutuman ulkopuolella, kun liittoutumalta saatavat edut voitiin hankkia muutenkin.