Itäblokin piirissä muutamat maat protestoivat ankarasti Brezhnevin oppia vastaan. Romania ei osallistunut miehitykseen mutta pysyi Varsovan liiton jäsenenä, tosin kaikin tavoin suvereniteettiaan korostaen. Albania erosi Varsovan liitosta ja alkoi yhä selvemmin myötäillä Kiinan kantoja, jotka kiistivät Moskovan ylivallan kommunistisessa liikkeessä.
Varsovan liittoon kuulumaton mutta yhteiskunnaltaan kommunistinen maa Jugoslavia alkoi pelätä Neuvostoliiton tai koko Varsovan liiton asevoimien hyökkäystä alueelleen Brezhnevin opin nimissä. Jugoslavia ryhtyi vahvistamaan puolustusvalmiuttaan alueellisen puolustuksen periaatteella, mikä tarkoitti samalla valmistautumista tarvittaessa sissisotaan.
Jugoslavialla oli toisen maailmansodan ajalta kokemusta partisaanisodankäynnistä Saksaa vastaan, ja nyt oli aiheellista palauttaa mieliin siitä saatuja oppeja. Mitään ajankohtaista hyökkäyksen uhkaa ei Jugoslaviassa kuitenkaan todettu. Onkin vaikea sanoa, oliko sellaisen esille nostaminen lähinnä marsalkka Titon kampanja, jolla koetettiin vahvistaa liittovaltion yhtenäisyyttä.