Ison-Britannian hallitus suostui rauhansopimuksen tulkintaan vasta sitkeiden neuvottelujen ja usean kuukauden odottelun jälkeen syksyllä 1962. Yhdysvallat painosti aluksi englantilaisia olemaan suostumatta Suomen esitykseen.
Suostumusta lopulta helpotti se, että Suomi perui jo Moskovassa valmiiksi tehdyt ohjuskaupat. Lisäksi Suomen hallitus joutui vakuuttamaan, että tulevia ohjushankintoja tehtäisiin tasapuolisesti idästä ja lännestä eikä ilmatorjuntaohjuksia sijoitettaisi asemiin nimenomaan länttä vastaan.
Tämä “salainen ohjuskriisi” ratkesi lopulta vuodenvaihteessa 1962/63, jolloin Suomen hallitus antoi tiedotteen hankinnoista ja Pariisin rauhansopimuksen uudesta tulkinnasta “puolustukselliset ohjukset” sallivaksi. Poliittisissa puheissa ja lehdistössä sitä kehuttiin “Suomen puolueettomuuspolitiikalle annetuksi tunnustukseksi”.