Joustavan ja nopean valmiuden kohottamisen merkitys kuvastui myös harjoittelussa ja operatiivisessa suunnittelussa. Tehostettiin Helsingin puolustusta 1980-luvulla, jolloin päämääräksi asetettiin, että hallitus ei jätä pääkaupunkia missään oloissa.
Suomenlahden rannikkopuolustusta oli vahvennettu jo 1970-luvun alusta kykeneväksi torjumaan yllätyshyökkäykset muun muassa rakentamalla kevyitä ja raskaita tornitykkipattereita satamiin johtavien väylien suulle. Uudenaikaisten herätemiinojen hankinta merivoimille 1980-luvulla osoittautui kuitenkin ulkopoliittisesti vaikeaksi, sillä jälleen törmättiin Pariisin rauhansopimuksen määräämien rajoitusten tulkintaongelmiin.