Ydinaseiden rajoittamiseen tähtäävät neuvottelut jatkuivat ja olivat esillä myös Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johtajien tapaamisessa Vladivostokissa marraskuussa 1974. Silloin hahmoteltiin SALT II -sopimuksen periaatteet, jotka sisälsivät monien ydinaseluokkien määrällisiä rajoituksia.
Sopimus allekirjoitettiin Wienissä vuonna 1979, mutta sitä ei ratifioitu Yhdysvalloissa. Syinä olivat uudelleen kiristynyt kansainvälisen politiikan tilanne ja erityisesti Yhdysvalloissa alkanut sisäpoliittinen kamppailu, jonka yhteydessä hallitusta syytettiin liiallisesta pehmeydestä Neuvostoliittoa kohtaan.
Käytännössä SALT II -sopimuksen periaatteita silti noudatettiin, joten sillä oli rajoittavaa vaikutusta suurvaltojen strategisten ydinaseiden määrien kasvulle. Kilpavarustelua sopimus ei kuitenkaan pysäyttänyt, sillä teknologinen kehitys tuotti mahdollisuuksia rakentaa uudentyyppisiä aseita.
Kirjallisuutta
- John Lewis, Gaddis, The Cold War (2005), s. 199-211
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 271-288
- Walter LaFeber, America, Russia, and the Cold War, 1945 – 2000 (2002), s. 283-285
- Raimo Väyrynen, Ydinaseet ja suurvaltapolitiikka (1983), s. 176-213