Suomessa yhteiskunnan ilmapiiri oli 1960-luvulla kehittynyt puolustusvoimien kehittämiselle kielteiseksi, ja määrärahat jäivät jälkeen suunnitelmien mukaisista tavoitteista.
Myös presidentti Kekkosella oli tuolloin verraten pessimistinen näkemys maanpuolustuksen mahdollisuuksista. Siihen antoi aihetta erityisesti Neuvostoliiton ylivoima ja 1970-luvun alussa kärjistynyt kamppailu Suomen puolueettomuusasemasta.
Turvallisuuspolitiikan kokonaisuudessa painopiste asetettiin selvästi ulkopolitiikan puolelle.