Puolustusvoimien rauhanaikaiselle toiminnalle saatiin vuonna 1952 lainsäädännön puolesta puitteet, mutta puolustusvalmiuden tehostaminen käytännössä uuden tilanteen vaatimusten tasalle osoittautui poliittisesti vaikeaksi. Varoja ei liiennyt sotilasmenoihin kuin välttämätön määrä, ja toisaalta piti ottaa huomioon mahdolliset Neuvostoliiton reaktiot.
Myös maanpuolustuksen ylimmän johdon järjestely jäi paljolti avoimeksi. Suurin ongelma kuitenkin oli puolustusvoimien materiaalisen perustan varmistaminen. Korean sodan aiheuttama tilanteen kiristyminen vuoden 1950 lopulla antoi aihetta toimiin muun muassa huoltovarmuuden parantamiseksi.