Presidentti Kekkosen tavoin myöskään Mauno Koivisto ei pitänyt sopivana, että yya-sopimuksen tulkinnoista keskusteltaisiin vapaasti, sillä se olisi voitu käsittää merkiksi turvallisuuspoliittisen linjan horjumisesta. Neuvostoliitossa seurattiin tarkoin, miten Suomessa sopimuksen velvoitteita tulkittiin.
Tasavallan presidentti ei ollut valmis luovuttamaan perustuslaillista oikeuttaan määrätä Suomen suhteista ulkovaltoihin millekään komitealle tai muille elimille. Tähän vaikutti myös ajankohtaisesti kireä kansainvälinen tilanne, ”uusi kylmä sota”, ja siihen liittynyt vaara kriisin kärjistymisestä.
Vuosikymmenen puolivälin jälkeen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa virinnyt halukkuus vaikuttaa päätöksien tekoon ja tehdä omia linjauksia – siis tyytymättä vain ulkopolitiikan valvojan ja perusteiden antajan rooliin – aiheutti sekin ristiriitoja tasavallan presidentin kanssa.