Suomen sisäpolitiikassa elettiin 1980-luvun alkupuolella totutteluvaihetta Urho Kekkosen jälkeiseen aikaan. Hänen pitkällä 25 vuoden presidenttikaudellaan oli kehittynyt käytäntöjä, joista haluttiin nyt luopua. Puhuttiin erityisesti ulkopolitiikan parlamentarisoinnista, mutta myös tasavallan presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia haluttiin karsia.
Sosiaalidemokraattien ja keskustapuolueen yhteistyö jatkui, mutta keskustapuolue menetti asemiaan erityisesti ulko- ja talouspolitiikan alalla. Mitään kovin äkkinäisiä muutoksia ei silti haluttu tehdä, eikä nähty tarvetta perustuslain muutoksiin.
Helmikuussa 1982 pääministeriksi kohonneen Kalevi Sorsan valta vahvistui sisäpolitiikan ohella myös ulkopoliittisissa kysymyksissä, ja eduskuntakin vähitellen aktivoitui ulkopolitiikan päätöksenteossa. Perustuslaki antoi kuitenkin tasavallan presidentille määräysvallan Suomen suhteista ulkomaihin.