Yhdysvallat ja sen mukana koko laaja läntinen blokki katsoivat puolustavansa ”vapaata maailmaa” taistelussa “pahan valtakuntaa” vastaan, jolloin kompromisseja ei suvaittu. Hyvin muistissa ja ideologisesti lähellä oli vielä länsivaltojen taistelu Hitlerin Saksaa vastaan, jolloin myös Saksan vastainen propagandatekniikka siirrettiin lähes sellaisenaan Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa ja koko itäblokkia vastaan. Samalla toista maailmansotaa 1930-luvulla edeltänyt rauhoittamispolitiikka (engl. appeasement) tuomittiin lähes rikolliseksi pehmeydeksi, joka ei saanut toistua taistelussa uutta vastustajaa, Neuvostoliittoa vastaan.
Erityisesti 1950-luvulla kommunismin vastainen ideologinen kamppailu oli lännessä voimakasta. Yhdysvalloissa senaattori Joseph McCarthy saavutti kuuluisuutta kommunistivainojen organisaattorina. Kongressin alainen ”epäamerikkalaisuuden vastainen” komitea järjesti mittavia ideologisia puhdistuksia. Vuosikymmenen lopulla tämä toiminta kuitenkin hiljeni.
Henry Kissingerin kaltaiset realistit eivät hyväksyneet voimakkaan ideologian ohjausta ulkopolitiikassa vaan olivat 1970-luvun alussa jo valmiit kompromisseihin Kiinan suunnalla ja myös sopimaan ydinaseiden vähentämisestä Neuvostoliiton kanssa. Toisaalta 1970-luvun lopulta alkaen ideologinen kamppailu jälleen voimistui ja selvästi jatkui presidentti Reaganin kaudella.