Sotilasliittojen välialueilla sijainneiden maiden asema alkoi kiinnostaa Naton suunnittelijoita. Jo syksyllä 1968 Naton taholta annettiin julkilausumia, joissa varoitettiin Neuvostoliittoa etenemästä Varsovan liiton rajojen yli tai käymästä itsenäistä linjaa noudattaneen Romanian kimppuun.
Vuoden 1969 alussa Natossa tutkittiin toimenpiteitä välialueen eli “harmaan vyöhykkeen” maiden suojaamiseksi Neuvostoliiton painostusta vastaan. Uhanalaisiksi todettiin tällöin Itävalta ja Jugoslavia, joihin kohdistuvan uhkan varalta alettiin valmistella vastatoimia. Myös Suomea tarkasteltiin tässä yhteydessä, mutta sitä ei todettu Naton kannalta tärkeäksi eikä erityisen uhanalaiseksikaan alueeksi.