Neuvostoliittoa pitkään johtanut Leonid Brezhnev sairasteli jo 1970-luvun lopulla ja oli uuden vuosikymmenen alkaessa pitkään työkyvyttömänä. Silloin Neuvostoliitto ajautui kasvaviin vaikeuksiin erityisesti Afganistanin miehitystä seuranneen sissisodan vuoksi.
Myös kesällä 1980 Puolassa alkaneet lakot ja Solidaarisuus-ammattiliiton nousu tuottivat neuvostojohdolle ongelmia, joihin ei löytynyt tyydyttäviä ratkaisuja. Brezhnevin kuollessa marraskuussa 1982 maan todettiin olevan “pysähtyneisyyden” tilassa, ja uudistuksien tarpeesta vallitsi maan johdon keskuudessa yksimielisyys.