Saksaa ja Japania vastaan taistellut suuri liittokunta, joka jo vuonna 1942 nimitti itsensä Yhdistyneiksi Kansakunniksi, saavutti vuoden 1944 kuluessa siinä määrin voittoja ja oli voimasuhteissa ylivoimainen, ettei sodan lopputuloksesta enää vallinnut paljonkaan epäilystä. Kysymys oli enemmänkin siitä, kykenivätkö liittoutuneet suurvallat säilyttämään keskinäisen yhteisymmärryksen sodan jälkeisen maailmanjärjestyksen luomisessa.
Sodan vielä kestäessä pidetyissä konferensseissa ja niiden valmistelukokouksissa yhteistyö oli sujunut hyvin, eikä ollut aihetta ennustella sille pikaista loppua. Yhdysvaltojen presidentti F.D. Roosevelt piti erityisesti huolta liittokunnan yhtenäisyydestä ja ajoi läpi näkemyksiään sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä. Hänellä oli takanaan amerikkalaisen talouden ja sotilaallisen voiman antama vahva tuki. Yhdysvallat ei ollut kärsinyt sodasta kovinkaan paljon, ja sen teollinen tuotantokyky oli vertaansa vailla.