Pitkään melko muuttumattomana pysynyt suurvaltasuhteiden asetelma alkoi muuttua 1960-luvun lopulla lähinnä Vietnamin sodan ja Tshekkoslovakian miehityksen vuoksi. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat pari vuosikymmentä tiukasti johtaneet omia blokkejaan, mutta vähitellen niissä ilmeni yhä selvemmin rakoilua.
Kiina pyrki korostamaan nousevaa voimaansa ja kiistämään Neuvostoliiton johtoaseman itäblokissa ja siihen liittyen kommunistipuolueiden yhteisössä. Lännessä Ranska irtautui Yhdysvaltojen ohjauksesta ja erosi vuonna 1967 myös Naton sotilaallisesta toiminnasta.
Yhdysvalloille oli tärkeää päästä eroon Vietnamin sodasta, mutta se ei voinut lähteä sieltä ilman kunnialliselta näyttävää sopimusta. Sitä varten Yhdysvallat hakeutui neuvotteluyhteyteen Pohjois-Vietnamia ja kommunistikapinallisia tukeneen Neuvostoliiton kanssa.
Toisaalta Kiinalle oli tarpeen parantaa suhteitaan Yhdysvaltoihin Neuvostoliiton muodostaman uhkan vuoksi. Neuvostoliitto keskitti suuret asevoimat Kiinan vastaiselle rajalle, ja kiinalaiset puolestaan provosoivat siellä selkkauksia osoittaakseen päättäväisyyttään vastustaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa. Vakavin tilanne kehittyi rajakahakassa Ussuri-joella 1969.