Amerikkalaisten voimistunut valta-asema Euroopassa tuli uudella tavalla näkyville vuoden 1947 alussa, kun Iso-Britannia joutui ilmoittamaan Yhdysvalloille, ettei se enää kyennyt tukemaan Kreikan hallitusta taistelussa kommunistikapinallisia vastaan. Englantilaiset olivat vielä toisen maailmansodan loppuvaiheissa pyrkineet säilyttämään perinteisen vaikutusvaltansa Balkanilla mutta joutuivat nyt luopumaan siitä lähes kokonaan.
Presidentti Truman otti englantilaisten varoitukset vakavasti ja esitti kongressille maaliskuussa 1947, että Kreikkaa ja Turkkia pitäisi ryhtyä tukemaan kommunistien solutusta ja kaappaushankkeita vastaan. Samalla hän esitti yleiset periaatteet, joilla Yhdysvallat asettui “vapaan maailman” puolustajaksi “totalitaarisia järjestelmiä” vastaan, millä käytännössä tarkoitettiin Neuvostoliittoa ja sen johtamaa kommunistista leiriä. Tätä toimintamallia ryhdyttiin nimittämään “Trumanin opiksi” (Trumanin doktriiniksi).