Mihail Gorbatshovin johtama Neuvostoliiton hallitus joutui kasvaviin vaikeuksiin syksyllä 1990, kun uudistusohjelmat eivät edenneet toivotulla tavalla ja monissa neuvostotasavalloissa vaadittiin jo valtiollista itsenäisyyttä.
Toisaalta myös vanhoillisten kommunistien ja muiden Neuvostoliiton yhtenäisyyttä säilyttämään pyrkivien voimien vastarinta alkoi tiivistyä vuoden 1990 lopulla. Gorbatshov joutui taipumaan myönnytyksiin, joista merkittävimpiä oli uudistusmielisen ulkoministerin Eduard Shevardnadzen pakottaminen eroamaan. Tämä sanoi dramaattisessa läksiäispuheessaan “pahojen voimien” uhkaavan vapauttamiskehitystä.
Hallitukseen otettiin muutamia vanhoillisiksi tunnettuja ministereitä, ja uudistusohjelmia hidastettiin. Ankara valtakamppailu jatkui Moskovassa talven 1990/1991 kuluessa – pääosin kuitenkin piilossa kulissien takana.