Pitkään jatkuneen kylmän sodan logiikka oli vastakohtaisuudessaan selkeä ja opetti olemaan luottamatta siihen, mitä vastapuoli kertoi aikeistaan. ”Rautaesiripun” läpi oli vaikea nähdä, joten sekin vahvisti epäluuloja.

Kansainvälisessä politiikassa vallinnut asetelma suosi poliittisen realismin mukaista oppia, joka korosti järjestelmien välistä kilpailua ja kansallisesta edusta huolehtimista pitäen uhkakuvana “pahinta tapausta” (engl. worst-case scenario).

Suurvaltablokkien välillä pitkään jatkunutta epäluuloa oli vaikea muuttaa luottamukseksi vastapuolen hyvään tahtoon tai edes haluun tehdä kompromisseja, jotka hyödyttäisivät molempia osapuolia.