Eurooppalaisissa Nato-maissa käyty kiista keskikantaman ohjuksista ei lopulta estänyt suunnitelman toimeenpanoa. Vuonna 1983 uusia amerikkalaisia ohjuksia alettiin sijoittaa tuliasemiinsa Saksassa, Englannissa, Belgiassa, Hollannissa ja Italiassa. Samalla valmisteltiin vanhentuneiden ydinräjähteiden vetämistä Euroopasta Yhdysvaltoihin.
Poliittisesti päätös oli kuitenkin vaikea viedä läpi, joten hallituksilla oli paineita saada käyntiin ydinaseiden poistamiseen tähtäävät neuvottelut. Asetelmat olivat pahasti lukkiutuneet, joten vaadittiin aikaa neuvotteluvaiheen aloittamiseen.
Kirjallisuutta
- John Lewis, Gaddis, The Cold War (2005), s. 199-228
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 316-318
- Walter LaFeber, America, Russia, and the Cold, War, 1945 – 2000 (2002), s. 293-328
- David Miller, The Cold War. A Military History (2001), s. 40-44
- Ronald Powaski, The Cold War (1998), s. 200-246
- Helmut Schmidt, Menschen und Mächte (1987), s. 88 – 128; W.R. Smyser, From Yalta to Berlin (1999), s. 273-294
- Pekka Visuri, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan (1989), s. 84-85 ja 121-125