Vaikka Neuvostoliitto asevoimiaan ja kommunistista liikettä hyväksi käyttäen pyrki sodan jälkeen levittämään vaikutustaan mahdollisimman laajalle, se kuitenkin vältti tilanteen kiristämistä avoimen aseellisen konfliktin asteelle. Tämä koettiin jo Iranin kriisissä maaliskuussa 1946, jolloin Neuvostoliitto veti sinne sodan aikana asettuneet joukkonsa pois lännen uhattua jyrkillä vastatoimilla.
Neuvostoliitto veti joukkonsa myös Norjalle ja Tanskalle kuuluvilta alueilta sekä Tshekkoslovakiasta, mutta sen asevoimia jäi sopimuksen mukaisesti Saksan ja Itävallan miehitystehtäviin ja niiden yhteyksien suojaamiseen.
Stalin ei myöskään Kreikan sisällissodassa tukenut merkittävästi kommunistikapinallisia, jotka lopulta jäivät vain naapurimaiden – Jugoslavian, Albanian ja Bulgarian – verraten heikon avun varaan ja hävisivät aseellisen taistelun parin vuoden kuluessa.