Presidentti Carterin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski esitti näkemyksiä, että liennytys oli kuollut ja amerikkalaisten pitäisi vaalia kansallisia etujaan maailmalla entistä tiukemmin. Näin myös tapahtui, kun Vietnamin sodan jälkeen alamaissa olleita asevoimia ryhdyttiin vahvistamaan. Yhdysvallat kiinnostui jälleen Euroopan asioista.
Yhdysvaltojen Nato-liittolaiset saivat kuitenkin Carterin ulkopolitiikasta hyvin häilyvän kuvan, sillä ulkoministeri Cyrus Vancen pyrkiessä parantamaan neuvotteluyhteyksiä Neuvostoliiton suuntaan hallinnon sisäisissä kamppailuissa voiton vei usein kovempi, “patoamispolitiikkaa” kannattanut linja. Tähän liittyi kiista tehostetun säteilyn ydinräjähteen eli ”neutronipommin” käyttöönotosta ja Eurooppaan sijoitettavista keskikantaman ohjuksista. Yhdysvaltojen liittolaiset saattoivat epäillä pyrkimyksiä ydinsodan riskien eurooppalaistamiseen.