Verrattuna vuosien 1956 ja 1962 presidentinvaaleihin asetelmat vuoden 1968 vaalien edellä olivat aivan erilaiset. Sosiaalidemokraatit luopuivat nyt omasta ehdokkaastaan ja asettuivat tukemaan Urho Kekkosta.
Kysymys oli samalla “kansanrintamahallituksen” pohjan säilyttämisestä, sillä voimistuneen vasemmiston irtautuminen yhteistyöstä keskustapuolueen kanssa olisi vaarantanut vakautuspolitiikan jatkamisen.
Taustalla vaikutti lisäksi valmistautuminen uusiin integraatioratkaisuihin, joten SDP ei halunnut heikentää ulkopoliittista toimintakykyään. Näytti nimittäin siltä, että Suomen oli kohta otettava kantaa yhteistyöhön laajenevan ja integraatiota jatkavan Euroopan talousyhteisön (EEC) kanssa.