Noottikriisin ratkaisun jälkeen länsivaltojen tiedusteluelimien ja diplomaattien käsitys presidentti Kekkosesta muuttui epäileväksi, koska hänen arveltiin luvanneen Neuvostoliitolle salaisesti jotain etuja tai sitoumuksia. Siihen viittasi Novosibirskin tiedonantokin, jossa Suomi lupasi seurata tilannetta Itämeren piirissä ja tehdä Neuvostoliitolle tarvittaessa esityksiä neuvotteluja varten. Tätä nimitettiin pilkallisesti “vahtikoirana” olemiseksi.
Suomesta kantautuneet arviot, että Kekkonen olisi “tilannut” nootin parantaakseen mahdollisuuksiaan vaaleissa, herättivät osaltaan kysymyksiä. Niihin oli vaikea saada päteviä vastauksia, sillä kylmän sodan jännitteet olivat vuonna 1962 edelleen vahvoja.