Euroopassa itäblokin sisäinen keskustelu kohdistui paljolti talouspolitiikkaan. Varsovan liiton ja sen kanssa rinnakkaisen talousjärjestön, Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston (SEV) pienet jäsenmaat eivät olleet tyytyväisiä Moskovan saneluun monissa tärkeissä kysymyksissä. Erityisesti Romania protestoi sille kaavailtua maataloustuottajan roolia vastaan.
Toisaalta kehitystä haittasi jäykkä suunnittelu- ja tukijärjestelmä, jonka puitteissa varoja tuhlattiin usein toisarvoisiin kohteisiin. Neuvostoliitossa tyytymättömyyttä herätti kalliiksi tuleva pienten jäsenmaiden tukeminen, sillä ne olivat tottuneet vahvasti subventoidun neuvostoliittolaisen energian alhaiseen hintaan. Energiaa ja raaka-aineita tuhlattiin, ja kuljetuksia tehtiin alle tuotantokustannusten.