Uuden presidentin astuessa virkaansa 1. maaliskuuta alkoi myös yleislakko. Sen syntymiseen myötävaikutti sekava sisäpoliittinen tilanne yhtä lailla kuin talouden säännöstelyvaltuuksien päättyminen. Työmarkkinoille oli kertynyt paineita uusiin ratkaisuihin, eikä hallitus entiseen tapaan enää voinut pitää tilanteen ohjausta käsissään.
Vastanimitetty pääministeri Fagerholm joutui toteamaan, kuinka tapahtumat vyöryivät omalla painollaan. Kestettyään 19 päivää työtaistelu vihdoin saatiin päätökseen, kun SAK:n esittämä vaatimus 12 markan tuntipalkkojen korotuksesta hyväksyttiin. Siitä saatu hyöty kuihtui kuitenkin nopeasti inflaatioon, joten lakkolaiset pettyivät tuloksiin. Tästä edelleen seurasi ankara työväenliikkeen sisäinen valtakamppailu, joka myötävaikutti sosiaalidemokraattisen puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen hajoamiseen ja kommunistien voiman vahvistumiseen.