Amerikkalaisilla oli varaa ryhtyä antamaan Eurooppaan talousapua, sillä sodan aikana tuotanto oli noussut kaksinkertaiseksi, kun taas monissa Euroopan maissa elintaso oli laskenut kolmasosalla sotaa edeltäneeseen aikaan verrattuna. Yhdysvalloissa pelättiin ylituotannosta aiheutuvan ongelmia, joten oli etsittävä aktiivisesti vientimarkkinoita.
Yhdysvallat hallitsi pääpiirtein puolta koko maailman tuotannosta tärkeillä aloilla Neuvostoliiton osuuden rajoittuessa noin kymmeneen prosenttiin. Tuntui siis luonnolliselta, että amerikkalaiset turvautuivat taloudelliseen voimaansa saavuttaakseen poliittisia tavoitteita ja avatakseen tuotteilleen markkinoita. Neuvostoliitossa tämä koettiin yritykseksi iskeä kiilaa sen Keski- ja Itä-Eurooppaan muodostaman turvallisuusvyöhykkeen sisälle. Elintason erot läntisen ja itäisen Euroopan välillä kasvoivat.