DDR:n aseman pönkittäminen ja taloudellinen tukeminen muodostuivat Neuvostoliitolle rasitukseksi, mutta toisaalta DDR:n päästäminen romahtamaan ja liittymään Länsi-Saksaan olivat jo ajatuksenakin sietämättömiä mahdollisuuksia.
Neuvostoliitto oli jo 1950-luvun puolivälissä sitoutunut “kahden Saksan” politiikkaan eikä enää pitänyt niiden yhdistämistä lähiajan tavoitteena. Siksi ryhdyttiin korostamaan DDR:n itsenäistä asemaa.