Neuvostoliiton tiukentuneesta linjasta saatiin merkkejä jo vuonna 1969. Ongelmat tulivat selvästi esille kesällä 1970 neuvoteltaessa presidentti Kekkosen Neuvostoliiton-vierailun yhteydessä annettavan julkilausuman tekstistä. Jo pitkään oli käytetty muotoilua, jonka mukaan Suomen ulkopolitiikkaa luonnehdittiin “rauhantahtoiseksi puolueettomuuspolitiikaksi”, mutta nyt se ei sopinut Neuvostoliitolle, ennen kuin Kekkonen henkilökohtaisesti puuttui asiaan. Vierailun yhteydessä yya-sopimusta jatkettiin 20 vuodella – viisi vuotta ennen määräaikaa.

Presidentti Kekkonen oli pitänyt kiinni puolueettomuuden tai puolueettomuuspolitiikan mainitsemisesta kuvaamassa Suomen linjaa ja liittänyt siihen mielellään laatusanan “aktiivinen”. Hän oli lisäksi suostunut protokollakielessä lisäämään tuohon määritykseen Neuvostoliiton suosiman adjektiivin “rauhantahtoinen” tai “rauhaarakastava”, vaikka ne kansainvälisessä käytännössä ymmärrettiin itäblokin fraaseihin kuuluviksi. Neuvostoliiton edustajat halusivat kuitenkin poistaa “puolueettomuuspolitiikan” tai lieventää sitä tarkoittamaan yya-sopimuksen johdannossa mainitulla tavalla vain “pyrkimystä pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella”. Näistä määrityksistä kiisteltiin diplomaattiasiakirjoja valmisteltaessa, mutta julkisuuteen erimielisyyksiä ei haluttu päästää.