Suomen sisäpoliittinen tilanne oli kaikkiaan hyvin kaksijakoinen. Vasemmiston vahvistuminen oli odotettavissa sekä laajalle levinneen sotaväsymyksen että uuden Neuvostoliiton hallitseman tilanteen vaikutuksesta. Niinpä itsenäistymisen alusta lähtien valtaa pitänyt ja sodan aikana yhä selvemmin oikeistolaiseksi vahvistunut suuntaus koki tilanteen äärimmäisen synkkänä.
Monet sodan aikana poliittisessa ja sotilaallisessa johdossa toimineet henkilöt pelkäsivät Baltian maiden kohtaloa tai vähintään “kansanrintamapolitiikan” valtaanpääsyä. Pian sitä kuvaamaan yleistyi nimitys “kansandemokratia”.