Määräykset hinnoittelusta ja tavaraluetteloista jäivät myöhempien neuvottelujen varaan. Ne kestivätkin pitkään, sillä Suomen teollisuuden suorituskyvystä vallitsi poikkeavat käsitykset. Olennainen seikka oli käytettävä dollarin kurssi, johon Neuvostoliitto vaati sovellettavaksi ennen sotaa (v. 1938) vallinnutta tasoa.
Tämä merkitsi käytännössä välirauhansopimukseen merkityn 300 miljoonan dollarin sotakorvaussumman kaksinkertaistumista. Toinen merkittävä määräys oli tavaratoimitusten painotus metalliteollisuuden tuotteisiin. Siitä seurasi tarve rakentaa Suomeen runsaasti uutta raskaan teollisuuden ja telakoiden kapasiteettia.