Ydinasekilpavarustelu suurvaltojen välillä kiihtyi 1960-luvun alussa. Suomen sijainti Neuvostoliiton strategisesti tärkeiden kohteiden, Kuolan ja Leningradin alueiden, lähellä muodosti uhkatekijän, johon oli vaikea vastata sotilaallisin keinoin. Suomen kaltaisella maalla ei ollut mitään mahdollisuuksia estää pommikoneiden lentoja alueensa yli.
Kuuban kriisin aikana lokakuussa 1962 Yhdysvaltojen ilmavoimien pommikoneet olivat täydessä valmiudessa lentämään Venäjällä sijaitseville kohteilleen myös Suomen yli. Toisaalta kriisin kärjistyminen ydinsodan partaalle havahdutti suurvaltojen johtajat huomaamaan kilpavarustelun vaarat ja ponnistelemaan ydinaseista aiheutuneen molemminpuolisen uhan rajoittamiseksi.