Paasikivi valittiin vuoden 1950 alussa uudelleen tasavallan presidentiksi. Hän nimitti Urho Kekkosen pääministeriksi ja myötävaikutti suuresti keskustan puolueiden yhteistyön alkamiseen. Sisäpolitiikka pysyi epävakaana ja ajoittain hyvin riitaisena, mutta silti jo paremmin hallinnassa kuin välittömästi sodan jälkeisinä vuosina.

Ulkopolitiikan alalla Suomen asema selvästi vakiintui, vaikka kansainvälinen tilanne pysyi jännittyneenä. Paasikivi oli päätynyt käsitykseen, että Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla ovat puolustuksellisia. Piti välttää sellaisen tilanteen syntymistä, jossa Neuvostoliitto kokisi turvallisuutensa uhatuksi Suomen suunnalta ja voisi vedota yya-sopimuksen konsultaatioartiklaan.

Maanpuolustuksen rauhanajan toiminnan perusteet alkoivat olla tyydyttävässä kunnossa asevelvollisuuslain, puolustusvoimien uudelleenorganisoinnin ja perushankintojen aloittamisen myötä.