Vasemmisto kamppaili keskenään erityisesti ammattiliittojen hallinnasta. Heti sodan jälkeen olivat kommunistit ja heidän liittolaisensa SKDL:ssä saaneet määräysvallan useissa ammattiliitoissa, mutta myös sosiaalidemokraatit aktivoivat toimintaansa.

Keskusjärjestö SAK:ssa oli vuoden 1944 lopussa noin 100 000 jäsentä. Sen jälkeen jäsenistö kasvoi voimakkaasti niin, että vuonna 1947 jäseniä oli jo yli 340 000. Sosiaalidemokraatit pääsivät voitolle suuresti laajentuneessa SAK:ssa, mutta useita sen jäsenliittoja jäi SKDL:n hallintaan. SAK:n johdon vaikutusvalta jäsenliittoihin nähden samalla heikkeni.

Lakkoherkkyys kasvoi vuoden 1948 kuluessa poliittisista syistä lähinnä siksi, että kommunistit jäivät oppositioon eikä heidän tarvinnut enää huolehtia työrauhan ylläpidosta.

Toisaalta lakkojen lisääntymiseen vaikuttivat patoutuneet palkankorotuspaineet, kun sodan ja välirauhansopimuksen aikainen tiukka työehtojen ja palkkojen sääntely päättyi.